Leo luistelemassa...

Turussa oli Marlin (mehutehtaan) järjestämä talvipäivä luistelun merkeissä. Leo oli sinne innokas lähtemään, joten pakattiin luistimet kassiin ja hypättiin autoon Mummi mukana kohti jäähallia. Leo sai vuosi sitten ensimmäiset luistimensa ja ehti niiden kanssa harjoitella luistelemista pari kertaa. Vuosi on kuitenkin pitkä aika ja jännäsin vähän, että onko viime talvisista opeista enää mitään jäljellä...

Kun päästiin jäähalliin ja saatiin luistimet vaihdettua Leo alkoi vähän empiä. "Voisin ekaksi vähän katsella täältä katsomosta" hän tokaisi. Sain kuitenkin pojan jäällä tulemaan ja siitä se sitten pikku hiljaa lähti.

 

Ekaksi vedin Leoa hiljalleen luistimien suojista kiinni pitäen

vähän ajan päästä irroitin aina hetkeksi oman otteeni suojista

Leo rohkaistui niin, että luisteli pieniä matkoja ottaen Mummia kiinni suojat kädessään =)

pidettiin pieni mehu-breikki ja lähdettiin takaisin jäälle...

kelkka vapautui käyttöön toiselta lapselta ja siitä se rohkeus etenemiseen sitten kasvoi

Lopputulos oli 1.5h luistelua! =) Iloinen ja hikinen pienimies lähti kotimatkalle -  taas kerran uteliaisuus vei voiton.


-Tiia

3 päivää Iiriksessä

Leo on käynyt viimeset kaksi vuotta Helsingissä yksilöllisessä näönkäytön kuntoutus jaksolla. Tällä viikolla oltiin viimeisellä jaksolla. Kuntoutus järjestettiin Näkövammaisten kuntoutuskeskus Iiriksessä Helsingissä.
Tavoitteena näille kahdelle vuodelle oli, että Leo osaisi kuvailla näkökykyään itse. Toisena tavoitteena meillä oli saada apua/vinkkejä kuinka voisimme auttaa Leoa käyttämään vähäistä näköään arjessa mahdollisimman hyvin.

  
Leo luokitellaan yhä sokeaksi, mutta koska jotain näönvaraista toimintaa on, sitä sitten yritetään selvittää eri keinoin. Tässä muutama esimerkiksi:

Leo hahmotti tietokoneelta kuvia ja sitten mitattiin, että kuinka suuren hän pystyi vielä huomaamaan

Tässä testattiin muototajua ja näkemisen etäisyyttä kuvaan

Korvaavia taitoja treenettiin yhdessä ja erikseen...myös me vanhemmat teimme tehtäviä sokkoina.

Muistipeli

Nämä piti lajitella äänen perusteella pareittain

Lautaselta lajiteltiin sekalainen sakki esineitä samanlaiset aina yhteen kohtaan

Lasten kuntoutus:

 Kun ensimmäisen kerran menimme Iirikseen Leo oli 10 kk vanha. Menimme 5 päivää kestävälle vauvakurssille. Siitä se Leon yhteys siihen taloon alkoi. =) Meille Iiris on ollut todella isossa roolissa, kun puhutaan sokeiden korvaavien taitojen harjoitteluja ja näönkäytön seurantaa. Ihanania muistoja, joista on onneksi muutama kuvakin muistona...

leikkihuone

pieni kurssilainen

Jakso oli intensiivinen ja toi taas tälläkin kertaa tietoa ja rauhallisuuden tunnetta meidän perheeseen. Onneksi on olemassa näin mahtan taitavat lasten kuntoutuksen väki ja Iiris paikkana luo hyvät puitteet jaksoille.

-Tiia<3

Liebster Award Post

Tässä olisi minun Liebster Award Post...Kiitos Amber & Max tästä kunniasta!

                                                        
                                                       


 Vastaukseni Amberin esittämiin kysymyksiin:

1. What is the reason you started blogging?

 Syy blogin aloittamiseen oli halu tallentaa ylös poikien tekemisiä ja muistoja, joihin voisi aina myöhemmin halutessaan palata. Viimeinen tönäisy, jotta sain blogin aloitettua oli Amber Elia. Hänen blogia lukiessani mietin aina kuinka eri tavoin asiat voivat olla. Toisaalta taas niin paljon yhteisiäkin asioita.

2. What is the most surprising thing that has happened to you since you began blogging?

Ylättävintä on ollut kiinnostus blogia kohtaan =) Hauskaa, jos tämän kautta joku saa vaikka uutta tietoa näkövammaisuudesta tai erityislasten elämästä.

3. What is your proudest moment?

Hetkiä, jolloin saan olla ylpeä on useita! Olen ylpeä Leosta kuinka hän jaksaa joka päivä yllättää -  olemalla vain oma itsensä.  Lukasta olen ylpeä kuinka pitkäpinnaisesti hän jaksaa tuoda itsensä ymmärretyksi. Minun rakkaani <3

4. What do you find to be the toughest thing about dealing with a child that has a special need?

Vaikeinta erityislapsen kanssa on se, kun itse on jo sinut asian kanssa, mutta ihmiset ympärillä eivät. Joskus sitä väsyy paikalla jankkaaviin keskusteluihin.

5. What do you find to be the best thing about dealing with a child with a special need?

Parasta mitä olen saanut omilta erityislapsiltani on ne uudet asiat mitä olen saanut kokea ja tulen kokemaan. Mietin usein, kuinka paljosta olisin jäänyt paitsi, ja kuinka paljon "tyhmempi" olisin ;)

6. What is your "lazy rainy day" to go plan?

Suunnitelmani "sadepäivän" varalle olisi varmaan tehdä perheen kesken jotain kivaa. Paistaa lettuja  tai lähteä uimaan, jonka jälkeen vaikka hampurilaisille...=)


7. You're a superhero, so what's your name and what's your special power?

Jos olisn supersankari niin olisin... varmaan Catwoman. Laskeuden pudotessani yleensä jaloilleni. Kestän mielestäni vastoinkäymiset, kuin omaisin yhdeksän henkeä. Tosipaikan tullen vedän kynteni ulos ja puolustaudun vihollisilta.

8. What's your most used phrase, either in your blog, your head, to your kids...?

Tekemällä sitä oppii. Ei haittaa vaikka epäonnistuu!


9. Do you live by any motto or philosophy?

Yritän elää niin, etten jäisi murehtimaan turhaan vaan suuntaan nenän kohti tulevia seikkailuja!

Ikäväkseni en osaa ehdottaa kolmea uutta blogia ehdokaaksi. Amberin blogi oli ensimmäinen minun löytämäni ja minua kinnostava blogi erityislapsiin liittyen.

-Tiia

Leo palolaitoksella...

Voiko enää mahtavampaa lahjaa saada naapureilta, kuin seikkailu retken palolaitokselle. Leolla kävikin hyvä tuuri, sillä hän sellaisen sai...

Kaikki alkoi jouluna saadusta kirjeestä, jossa annettiin lahjaksi suuri seikkailu päivä heidän kanssaan.Tällä viikolla se sitten kävi toteen, kun naapurimme oli saanut järjestettyä Turun palolaitokselle tutustumiskierroksen koskettelun kera. =)


Leo kertoi omin sanoin reissusta näin:
Siellä oli tikapuut. Ja palomiehet ohjasivat minua ylös. Minä sain testata kahta taskulamppua ja painella niiden nappuloita. Katsottiin kaikki paloautot ja sain koskea tankoon, josta palomiehet tulevat alas. Yksi palomies tuli tankoa pitkin alas. Siitä kuului Viuuh ja klonks. Sain istua myös pienessä paloautossa. Se oli leikkiauto. Palomies näytti meille kaikki välineet ja sain tutkia niitäkin. Paloauton penkit -  niissä minä sain istua. Saimme lahjaksi heijastimet ja niissä luki jotain, niinkuin paloautojen ovissakin.

 Naapurimme sattuu olemaan toimittaja, ja hän kirjoittaa seikkailusta Airut-lehteen(Näkövammaisten Keskusliitto). Laitan linkkiä sivulle, kun se ilmestyy...


Siis ihan kertakaikkiaan mahtava homma koko juttu! Tätä reissua ei poika hevillä unohda...=)


-Tiia

uuden sosiaalisen kontaktin luominen...

Kun meille tulee uusi ihminen kotiin tai muuhun ympäristöön alkaa tutustuminen meidän poikiin monesti varovaisesti. Varsinkin, jos tietää poikien taustoja. Tässä on jo oppinut näkemään tavatessaan uuden ihmisen muutamia seikkoja: tarvitaanko ns. syntymätarina vai riittääkö hänelle tiedoksi oleelliset seikat tästä päivästä, siis nykytilanteesta. Toiset, kun pystyvät keskittymään aluksi vain tiedossa oleviin sairauksiin ja toiset näkevät lapset niiden takana...Sosiaalisten kontaktien luominen ei ole mitenkään vaikeaa, mutta se ehkä vaatii hieman enemmän aikaa, kuin ns. normi tapuksessa.

Minulla ja miehelläni alkoi siis uudet työt vuoden alusta, joten poikien kotihoitokuviot muuttuivat.
Alustavasti mille piti tulla kaupungilta hoitaja kotiin, siksi aikaa kun vanhemmat on töissä. Mutta miten kävikään...Hoitaja tuli kuten pitikin, mutta ilmoitti ensimmäisen päivän jälkeen, että on allerginen meidän koiralle. Noh, tilanne onneksi saatiin lopulta järjestymään. Pojat siirtyvät saman hoitajan kanssa päiväkodin tiloihin. Toivottavasti tämä kuvio tulee onnistumaan. Uuden hoitajan perehdytys meidän maailmaan kun vie hetken ;)


 Loppu hyvin kaikki hyvin. Enää on jäljellä äidin eroahdistus...enköhän tästä selviä!


-Tiia <3