Uusi vuosi jo ovella...

Uutta vuotta on meillä eniten odottanut pojistani vanhin. "Koska niitä raketteja oikein ammutaan?" kysymykset on esitetty ensimmäisen kerran jo aikaa sitten. Meillä raketit tarkoittaa lähinnä mahdollisimman matalia patoja ja suihkuja, joissa mieluusti olisi jotain ääntäkin mukana. Leo pitää ilotulituksista kovasti, ja kokee näkevänsä värikkäät ja suhisevat tulitukset läheltä melko hyvin. Nyt siis odotellaan, että kello menisi eteenpäin klo 18, jolloin voi alkaa luvallisesti ampumaan ilotulitteita.

Nakit ja perunasalaatti kuuluu suomalaisille perinteisesti illan ruokalistaan. Leo kyselikin, että miksi uutena vuotena syödään nakkeja? Enpä oikein osannut mitään järkevää/faktapohjaista selitystä asiasta antaa...=)

 Kuluva vuosi 2012 on mennyt kovin nopeasti, ja kun kelailee sitä mielessään päälimmäisiksi asioiksi on jäänyt seuraavia juttuja:Tammikuussa Luka lähti kävelemään. Luka on ollut koko vuoden kohtaukseton, ja syksyinen yhden lääkkeen purkuikin sujui kivasti. Parasta mitä olisin voinut toivoa tulevaksi! Leo oppi ajamaan kesällä polkupyörällä. Erillaiset "rakennus"/askartelu projektit roboteista avaruusaluksiin.

Vuosi  2013 näyttää alkavan meidän perheen osalta aika mullistavasti. Molemmat vanhemmat aloittavat uuden työn, mikä tarkoittaa sitä, että viimeisten neljän vuoden hoitojärjestely(toinen töissä, sillä aikaa kun toinen poikien kanssa kotona) tulee muuttumaan. Olemme käytännössä olleet koko perheen kesken vain viikonloppuisin. En malta odottaa perusarjen askareita yhteisvoimin toteutettuna =)

Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi - Ihanaa Uutta Vuotta 2013 kaikkialle ja kaikille!



-Tiia <3

Ensimmäinen lasku...

Leo sai joulupukilta odotetut lasketteluvarusteet. Tänään lähdimme koko perheen voimin niitä testaamaan Turun hirvensalon hiihtokeskukseen. Leo testasi suksia ja Luka laski pulkalla sillä aikaa ja kannusti isoveljeä alamäessä...

Lasten lasketteluhissi oli ensimmäisellä kerralla vielä kovin jännittävä kokemus. Leon juuri oppima hiihtotaito ei auttanut tässä laskettelu asiassa yhtään - päinvastoin. Perinteisessä hiihdossa, kun liikutetaan jalkoja aktiivisesti vuorotellen ja lasketellessa pitäisi olla melko paikallaan. Puoleen väliin mäkeä jo hissillä päästiin ja siitä on hyvä jatkaa ensi kerralla harjoituksia. Pyllähdyksiä ja epäonnistumisia tuli, mutta niin kuuluukin. Leo kysyi minulta kesken laskujen, että : "Äiti, epäonnistuuko muutkin lapset täällä?". Vastasin, että "Tietenkin ja siitä sitä sitten oppii harjoittelun kautta.

Sitkeyttä ja paljon toistoja. Ne ovat avainsana tässäkin asiassa! 

Iskä-hissi toimi tälläkertaa luotettavammin =)

malttamattomana odottaa ensimmäistä laskuaan

Luka huoltojoukoissa

laskeminen alkoi jo sujua paremmin

 lepuuttelua pulkassa

Lopuksi veljes pulkkailua

Ensimmäiseksi reissuksi meni ihan mahtavasti! Olen taas kerran kovin ylpeä pienestä pojastani! <3

-Tiia

Hyvää Joulua!

Joulu tarkoittaa meille hyvää ruokaa ja yhdessä oloa toisistamme nauttien. Kinkun tuoksuun heräämistä, riisipuuron syömistä aamutuimaan, joulusaunaa - odotusta...

Näin jouluaaton aamuna on kunnia toivottaa kaikille mitä ihaninta joulun aikaa! <3

-Tiia 

Kuvat käyttöön...

Lukalla otettiin kuvat käyttöön itse ilmaisemisen avuksi. Siinä meidän perheen yksi suurimmista haasteista Leon pistekirjoituksen ohella. Meidän perheelle avautuu taas täysin uusi kommunikointi keino.

 Ideahan kuvissa on hyvin looginen: Kun lapsi haluaa jotain, mutta ei pysty sitä sanallisesti kertomaan tai ilmaisemaan hän tuo kuvakortin, jossa on kuva asiasta/tekemisestä. Kuvilla vältytään turhautumisilta, ja kommunikaatio helpottuu. Kuvien pitäisi tukea myös puheen kehitystä ei siis ainakaan jarruttaa sitä.

Tällaisista kuvista lähettiin liikkeelle:

Kuvat leikataan irrallisiksi, ja kiinnitetään paikkaan, josta lapsi voi ne saada esim. jääkaapin oveen

Ei siis auta muuta, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä tuumasta toimeen! Tämän kai voisin pitää lupauksena itselleni ja Lukalle <3

-Tiia

Joululauluja...

Eilen kävimme perinteisesti laulamassa kirkossa joululauluja. Viime jouluna lauluja laulettiin Leon kanssa kahdestaan. Tänä vuonna menimme koko miehityksellä. Leo oli kertaillut etukäteen kotosalla joululauluja, ja voi kuinka innoissaan olikaan, kun odotettu "Kilisee, kilisee kulkunen..." alkusoitto lähti soimaan koko kirkko raikaen. Oli mukava hetki istahtaa ja hiljentyä kuuntelemaan Leon kanssa kirkon äänimaailmaa näin joulukiireiden keskellä. Luka ei oikein jaksanut keskittyä muihin kuin kirkon arkkitehtuurisiin ihmeisiin seikkailemalla pitkin kirkkoa. =) Ehkä jo ensi vuonna paremmin...

Turun Tuomiokirkko

My Family <3

Olimme kirkolla jo niin hyvissä ajoin, että piipahdimme suurtorilla joulu markkinoilla(kirkoa vastapäätä). Markkinat oli täynnä pieniä kojuja, joissa myytiin kaikenlaista makkaroista villasukkiin ja käsitöihin...

Leo markkinoilla

 

 

-Tiia <3

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta...

Olin poiken kanssa lääkäri reissulla, ja jouduttiin odottelemaan vuoroa hetken aikaa odotustilassa. Meidän lisäksi omaa vuoroaan odotteli muutama mieshenkilö. Oli ihan hiljaista, kun Leo kysyi minulta: " Äiti voidaanko laulaa se planeetta laulu?" Kysyin, että mitä laulua hän tarkoitti ? "No sitä, tuo mulle taivaalta kuusi kuuta, paa satuturnuksen renkaat sormeeni mun..."Vieressä istuvien miesten suupielet alkoivat nykimään ylöspäin huvittuneena. =) Miettivät varmaan, että tuollaisia "planeetta" lauluja sitä sitten teillä lauletaan..Hieman punastuneena vastasin Leolle, että jospa laulettaisiin vaikka kotimatkalla...

Planeetat ja avaruus-asiat on oikeastikkin meillä tällä hetkellä tapetilla. Leo pohtii kovasti maailmankaikkeuden asioita. Millaisia, minkä kokoisia, minkä värisiä planeetat on? Kuinka pitkä matka sinne avaruuteen on? Mikä kiertää mitäkin? Yksi Leon lempi ohjelmista tällä hetkellä on Pikku Einsteinit (Disney). Siinä onneksi käsitellään juurikin näihin liittyviä juttuja. Apstraktien asioiden käsittäminen on oma lukunsa ihan kelle tahansa. Laulukin  planeetoista on vaihtunut alla olevaan kipaleeseen...=)

Näin joulun alla, oli piparitkin tietysti leivottava planeetan muotoisiksi. Yllä olevat oikeisiin mittasuhteisiin loihditut piparit ovat Leon ja ajottaisen lastenvahtimme Hannan käsialaa. Kiitos siis hänelle ihan mahtavasta paneutumisesta asiaan! <3 Oli ihana palata jouluostoksilta piparin tuoksuiseen kotiin, jossa pojat juoksi vastaan kaulimet kädessä...=)

-Tiia

Joulukuun ensimmäinen päivä...

Meillä on tätä päivää odotettu, kuin kuuta nousevaa. Tänä aamuna sitten helpotus koitti, kun vihdoin oli jouluun ensimmäinen päivä ja joulukalenterista sai avata ensimmäisen luukun. Niinkuin olikin jo etukäteen puhuttu, tänäkin vuonna kalentereista avattiin maltillisesti vain yksi luukku ja kalenteri laitettiin pöydälle huomista odottamaan...

Luka kalenterinsa kanssa

Löytö kirjakaupasta oli joulukalenterikirja. Kirjassa 24 jouluaiheista satua, mitkä voi lukea vaikka iltasaduksi. Leo oli ihan innoissaan kirjasta. Ihanaa, kun on keksitty kivoja erillaisia vaihtoehtoja joulun odotukseen...

Disney

Eka hiihtokokemus

Yön aikana oli satanut niin paljon lunta, että Leo pääsi tänään ekaa kertaa elämässään laittamaan sukset jalkaan. Kuivaharjoiteltiin ensiksi suksien kiinnitykset ja hiihtoliikkeet kotona keittiössä. Kun homma oli käyty läpi puettiin toppavarustukset ja sukset kainalossa lähdettiin ulos hiihto harjoituksiin...=)

45 minuutin hiihto kokemuksen jälkeen oli äidillä onnellinen ja punaposkinen poika, joka omin sanoin oli tosi iloinen uusista suksistaan. =)


-Tiia <3