Maailmaa Leon silmin...

Leo on ollut aina kiinnostunut kaikesta teknisestä. Ihan vauvana hän tykkäsi leikkiä sähköjohdoilla, ja siitä sitten vähän vartuttuaan tv-tason muilla vempaimilla. Näkövammaisena poikana tämä on ihan kiva kiinnostuksen kohde, sillä suurin osa apuvälineistä on aika teknisiä.

Kamera ja Leo

 Kamera ja valokuvaaminen on ollut osa Leoa 2-vuotiaasta lähtien. Olen ottanut Leosta kuvia alusta lähtien aika tavalla. Kerran hän vain kysyi, että mitä se valokuvaaminen sitten oikein oikeesti tarkoittaa. Käsite kuva sinäänsä oli jo haasteellinen selitettävä. Meillä oli tallessa vanha digikamera, jonka Leo sai silloin pari vuotta sitten omaan käytöönsä. Hän on ottanut kuvia tärkeistä asioistaan ja tapahtumista. Kuvattavina yleensä on lempilelut ja perheenjäsenet. Ollaan seisottu myös bussipysäkillä odottamassa, että linja-auto ajaisi ohitse, jotta sen saisi napattua kameralle. Viikonloppuna ollaan käyty tutkimassa kameran kanssa työmaita, joissa on isoja työkoneita esim. traktoreita ja kaivureita. Itse olen päässyt filmille, kun olen torkahtanut sohvalle kesken piirrettyjen. Tämä paljastui vasta, kun kuvia siirrettiin tietokoneelle. =)

Eilen alkoi täällä satamaan lunta. Leo halusi heti lähteä tutkimaan ulos asiaa kameran kanssa.

Leon eilisiä kuvia:

-Tiia

Vaahtokylpy

80-luvun lapsena yksi ihan normaali juttu oli käydä vaahtokylvyssä. Nyt, kun ammetta ei ainakaan meillä ole on koko "kylpemis kulttuuri" jäänyt unholaan. Leo pyysi päästä uimaan, mutta yksin molempien poitsujen kanssa uimahalliin lähteminen on vielä tässä vaiheessa hieman haasteellista, kun molemmat tarvitsevat oman aikuisen avuksi. Sitä täytyy siis odottaa viikonloppuun. Mietin, että miten kotona voisi korvata vedessä pulikoinnin? Kaivettiin kesäinen puhallettava uima-allas esiin ja laitettiin sinne vaahtokylpy. =) Voi mitkä ilon kiljahdukset ja hymyilevät kasvot täyttivät kylppärin! Allas toimi hyvin ammeen korvikkeena. Nyt meillä odotetaankin, että milloin sinne pääsisi uudestaan...

Virikkeiden keksimiseen ei aina tarvita kovinkaan ihmeellisiä juttuja - vaihtelu virkistää  =)


-Tiia <3

Kirje Joulupukille...

Tänään kirjoitettiin joulupukille. Tai siis minä äitinä toimin kirjurina, ja Leo puki toivomuksensa sanoiksi. Luka oli fyysisesti läsnä, muttei innostunut vielä kirjoittelu puuhasta...

Kyllä sitä on välillä pokassa pitelemistä, kun poika päästää aivoituksiaan ilmoille. =) Leo on muutenkin hirveän tarkka poika, ja kyseenalaistaa helposti lapsille tyypillisimpiä "totuuksia" ja "uskoteltuja tarinoita". Joulupukki ja koko tonttuilu kuvio on kyllä uponnut tiukkien kysymysten jälkeen ihan täysillä. Meillä tiedetään, että tontut on lähellä, kun kuuluu kulkusen kilinää. Silloin on saattanut tonttu juuri käydä kurkkaamassa ikkunan takana. Leo kuulee siis tuon tontun äänen ihan oikeastikkin, jos ollaan kotosalla, mutta toisinaan hän kertoo kuulleensa vaikka kauppareissulla tai pihalla kulkusen kilinää.=) Se on varmaan se joulumieli...

Kun kirje tuli valmiiksi vietiin se ulos odottamaan tonttua, joka voisi sen toimittaa perille. Leon mielestä oli hyvä, jos laitettaisiiin vielä kynttilä viereen palamaan, jotta se olisi helpompi löytää. <3

Kirje Joulupukille

-Tiia

Ensi kosketus pisteisiin...

Tänään ollaan fyysisesti saatu ensi kosketus pistekirjoitukseen. Pistekirjoituskone ollaan tavattu jo Iiriksessä (näkövammaisten keskusliiton kuntoutuskeskuksessa) Helsingissä kurssin aikana. Nyt saatiin se lainaan TYKS:sta, jotta kirjaimet tulisivat pikku hiljaa luonnollisesti tutuiksi. Tämä kone on nimeltään Perkins Brailler.Tunnetaan myös nimellä Jumbo, sillä se painaa hieman isompaa pistekokoa. Ollaan siis otettu tämä vielä tutustumisen kannalta...

Perkins Brailler

 Pistekirjaimet on ollu Leon matkassa jo alusta lähtien koskettelukirjojen kautta. Leo saa joka kk kirjastolähetyksen postiin, josta me kirjakassi noudetaan, ja palautetaan sinne kun laina-aika päättyy.  Kirjoissa on siis painettujen kirjaimien lisäksi pisteet. Mahtava palvelu! Kiitos Celia-kirjasto <3

Pistekirjoitusaakkoset

 Pistekirjoituksesta lyhyesti tiivistäen:

NKL:n tekemä tietoisku asiasta

 

Näkevät opettelevat lukemaan pistekirjoitusta silmillä.

Leo halusi opetella kirjoittamaan omaa nimeään, joten L kirjaimen opettelusta lähdettiin liikkeelle...=)

-Tiia <3

Kuulostellen ja tunnustellen...

Kun yksi aisti puuttuu, voi muut aistit herkistya korvaamaan puuttuvaa aistia. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvyys, että näin tapahtuu. Leolla nämä muut aistit ovat herkistyneet, erityisesti tunto ja kuulo. 

Kuulo

Mitä ihaninta Leon kanssa on ollut se kuinka hän kuuntelee ja painaa asiat tarkasti muistiin. Se mitä on kerran kuultu ei enää tarvitse toistaa. Itse en kuule vielä mitään, kun Leo jo ilmoittaa, että kohta tulee ambulanssi tai rappukäytävssä joku painoi hissin nappia. Pienikin kolahdus/kilahdus niin jo tietää mitä missäkin huoneessa tapahtuu. Tähän kuulo aistiin Leon tapauksessa liittyy vahvasti "norsun muisti". Näillä kahdella tavalla hän piirtää mielensä arkistoihin aivan kaikesta. Siellä on tallessa lokeroituna asioita, kuten: karttoja käydyistä paikoista, satujen ja kertomusten maailmat, yleistiedolliset asiat, tavatut ihmiset ja niiden yhteys eri tekemisiin...Äitinä ei voi kun ihmetellä tuollaisen muisti kapasiteetin käyttöä.  Se on yksi Leon selviytymiskeinoista.

Tunto

Tuntoaisti on itselläni niin huono, ette varmasti selvisi sen varassa kovinkaan pitkälle, jos nyt menettäisin näkökykyni. Löysin video pätkän, jossa Leo on 9 kk vanha. Pikkumies leikkii siinä leluilla  lattialla. Lelu on kateissa, mutta miten Leo ratkaisee pulman? Siitä näkee hyvin selvästi miten herkistyneet voi olla jalkojenkin tunnot =) Tällöin Leo toimi täysin sokkona.

Jouluisin pakettiin ei tarvitse tulla, kuin pieni sormen mentävä reikä - yllätys on paljastunut =) Sokolta salailu voi olla haastavaa, vaikka toisin voisi luulla!
 

-Tiia <3

Lapsen hyväksyminen...

...sellaisena, kun on

Kun perheeseen syntyy lapsi, jolla on jokin erityistarve/piirre tilanne voi olla aluksi aika shokki. Itse koin silloin, että ei voisi olla mitään kamalampaa, kuin lapsen vakava sairaus. Kummasti on mielipiteet ja suhtautumiset eri asioihin muuttuneet. Alun järkytyksestä ja sekasorrosto päästyä pitäisi kuitenkin päästä jatkamaan eteenpäin eli elämään sitä itse elämää, niin pian kuin mahdollista. Itseni on hirveän vaikea käsittää/ymmärtää vanhempia, perheitä tai sukulaisia, jotka eivät pääse lapsen sairauden yli ja näe lasta. Vamma vie kaiken huomion ja rakentaa samalla muurin lapsen ja aikuisen välille.Tästä on tullut minulle niin tärkeä asia, että saa minut helposti hermostumaan. Se tulee niin usein vastaan, mitä erillaisimmissa tilanteissa. Miksei omaa lasta voi hyväksyä sellaisena kuin on? Erityistarpeet tuovat varmasti haasteita, mutta ainakin meille se on tuonut paljon sellaisia elämän oivalluksia, mistä oltaisiin muuten jääty paitsi.

Leo

Kun Leo oli kaksi vuotias, ja käytiin viimeisiä kertoja fysioterapiassa havahduin, että miten nopeasti aika onkaan loppuen lopuksi mennyt. Samalla oivalsin kuinka tärkeää onkaan erityislapsen saama kuntoutus ja sen aloittaminen ja tukeminen hyvin varhaisessa vaiheessa. Muistan, kuinka lähes joka lääkäri reissulla meille kerrottiin, kuinka lapsen kaksi ensimmäistä elinvuotta on kehityksen tärkeimpiä vuosia, eikä niitä voisi korvata myöhemmin. Sydänmeni jättää lyönnin välistä, kun olen kuullut perheiden kertomuksia lapsista, joiden "perusjutut" on vielä aloittamatta 1,5 vuotiaina. Tuntuu, että itse saisi olla kauhean valveutunut ja puskea läpi lastensa asioita heti alkumetreistä asti...Leo aloitti fysioterapian 6 kk vanhana, eli heti kun virallinen diangnoosi Amourosis Oculorum (sokea) saatiin. Kaikki tuo kuntoutus hässäkkä oli meille täysin vierasta, mutta nyt pojan ollessa melkein viisi voimme olla tyytyväisiä, että sillon joskus siihen rumbaan lähdettiin täysillä mukaan.=)

Luka

Luka sairastui epilepsiaan 6kk vanhana. Lapsen hyväksymistä sairauden kanssa ei tarvinnut hetkeäkään epäröidä. Ensimmäisenä kävin mielessäni pikakelauksella Leon alkutaipaleen, ja mietin että kyllä tästäkin selvitään!Ulkopuolisille asiasta kertominen ei tuntunut mitenkään vaikealta. Jo Leon kanssa sai huomata, kuinka aluksi vaikeasta asiasta voi tulla asia, josta mielellään kerrot tarvittaessa. Ihanaa on ollut päästä rikkomaan ennakkoluuloja. Puhuminen helpottaa - ainakin minua helpotti...kannattaa kokeilla.

lopuksi...

Jokainen lapsi on oma ja erityinen! Oli sitten erityislapsi tai ei. Yhdessä tekeminen ja asioden konkretisoiminen voisi tehdä monellekkin ihan hyvää =) Itsestäni on kasvanut näiden vuosien kuluessa varsinainen leijonaemo, jota ei kannata näissä asioissa tulla ärsyttämään. Murrrr...

                                - Amor Vincit Omnia-


-Tiia

Isänpäivä

Mikä voisikaan olla hauskempaa, kun pieni salailu lasten kanssa ennen isänpäivää. Leo on aika mestari pitämään tuollaisia salaisuuksia, vaikka muuten onkin todellinen totuuden torvi - niin hyvässä kuin pahassakin. =) Lahja hankittiin poikien kanssa yhdessä. Ihania ideoita voi pieniltä miehiltä tulla. Tänä vuonna ideoita riitti putkenavaajasta täytekakkuun...

Perjantaina askarreltiin yhdessä kortti. Näkkäri pojalle askartelu ei tyypillisesti ole mitenkään motivoivin harraste, mutta isänpäiväkortin tekemiseen Leo oli heti innokas. Leo päätti, että tekee kaikille (Iskälle ja Papoille)"taideteokset" eli piirrustukset. Voi miten hauskaa oli kuunnella sitä kuvatulkintaa piirtämisen lomassa: "Ensin piirrän nämä puunrungot, sitten nämä viivat on oksat. Lehdet tulee tähän, ja lopuksi vielä nurmikko ja taivas sinisenä ylös." Nimen kirjoittaminen ei Leon tapauksessa ole oleellinen juttu, mutta kysyinpä kuitenkin, että haluaisiko ns. kirjoittaa nimmarin alareunaan. Sanallisten ohjeiden mukaisesti Leo raapusti mahtavasti oman nimensä, ja oli tosi iloinen onnistuessaan! =)  Lopuksi kysyin, että mikä tulee teoksen nimeksi? Paperin taakse kirjattiin nimi "Trooppinen sademetsä". <3

Kuva piirrustuksesta

Mitä Ihaninta Isänpäivää kaikille Isille!

-Tiia

Joko se talvi loppui?

Viime viikon ensilumen sulamisen jälkeen Leo kysyi, että : "Joko se talvi loppui?". Vastasin vaan, että: "Eihän se ole vielä kunnolla alkanutkaan"...

Vuodenajat

 

Vuodenaikoja on meillä selitetty ja käyty läpi hyvin konkreettisesti, lapsen ikä huomioon ottaen Kesällä on lämmintä ja pääsee rannalle leikkimään ja uimaan. Syksyllä Lehdet tippuu puista maahan. Talvella on lunta ja pakkasta. Keväällä lumen sulattua luonto heräilee talven jäljiltä ja kaikki alkaa taas vihertää ja kukkia - pian tulee kesä. Kuten viime viikolla sai taas huomata ei asiat mene aina kuin kirjoissa =) Vuodenaikojen ja kuukausien yhteen sovittaminen sokealla pojalle voi olla hieman haastavaa, ainakin nelivuotiaana. Selittäminen menee helposti niin korkealentoiseksi, että pienen pojan pää on täynnä uusia kysymysmerkkejä...Olemme yleensä kehitelleet kullekkin vuodenajalle, jonkin oman tekemisen/haasteen mitä odottaa. Haasteen täytyy olla saavutettavissa, ja vaikkei sitä saavuttaisikaan on jo uskaltanut kokea jotain uutta. <3

Last year higlights :

 

Kesä

 

Viime kesänä tapahtui se mitä en uskonut Leon koskaan kykenevän - Leo oppi ajamaan itsenäisesti polkupyörällä. Hetki oli aika mieletön, kun pystyin ohjastamaan muruani suullisesti."Vähän oikealle, kohta vasemmalle. Varo edessä on kaivonkansi! " Kesän haasteena oli pyörällä ajo avustajan kanssa, joten sehän meni oikein kivasti =)

 Talvi

 

Viime talvena päästiin oikeastaan ekaa kertaa kunnolla tutustumaan "talvilajeihin". Pulkalla oli toki jo laskettu pienempänäkin. Leo pääsi testaamaan Turun Hirvensaloon Biski kelkkaa. =) Arvasin, että kun kerran tulee alas niin vauhdin hurma on jo vienyt mennessään, eikä poikaa ihan heti siitä pois saakkaan. Ihan mahtava kokemus ja Leo tykkäsi kovasti. Talven lumien saapuessa tämä on varmasti taas tekemis listalla.Kelkkailun jälkeen Leo olisi halunnut päästä myös suksilla laskemaan, mutta se päätettiin jättää myöhemmäksi - ehkä tänä talvena. Suksia oli kuitenkin pakko päästä jalkoihin testaamaan.

Leo suksia testailemassa. Kokemuksen jakaa Antti Rusi.

Kohta lasketaan.

 Lisää tietoa aiheesta kiinnostuneille löytyy alapuolelta =)

Linkki: www.valineet.fi/toimijatahot/soveltava-alppihiihto/

-Tiia