Kookospähkinä

Leo on vauvasta asti hiplaillu kaupassa hedelmätiskin tarjontaa. On tutkittu hedelmiä suomalaisista omenoista eksoottisimpiin vaihtoehtoihin. Erillaisia hedelmiä on tullut osteltua ja maisteltua, jotta käsitys niiden osalta laajenisi.

Kiinnostus kookospähkinään lähti siitä, kun Leo kuunteli satua, missä eläimet herkuttelivat kookospähkinää ruuaksi. Tarinassa kuvataan, kuinka vaikeaa voi pähkinän aukaiseminen olla. Tämä "mysteeri" oli niin kutkuttava, että Leoakin alkoi todenteolla kiinnostaa, että miten sen saisi auki ja mitä siellä sisällä sitten on?

Kuultuaan vielä suomalaisen lastenlaulun "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?", tuli meille vanhemmille mitä anovin pyyntö, että voitasiinko hankkia hänelle oma kookospähkinä?

Leo kertaa sadusta kuulemaansa...

Kookos aukaistuna

Tässä Leon viiltävä loppu analyysi =)

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Mitähän meillä testataan seuraavaksi? ;)

-Tiia

Minimarathon

Sain houkuteltua Leon osallistumaan Minimarathonille Helsinkiin. Tavoitteena oli juosta 1,7 km, mikä oli  ikätasolle asetettu matka. Matkaan tuli pieni mutka, sillä minulta murtui jalka  juuri viikkoa ennen. Onneksi saatiin iskä puhuttua ympäri, ja avustaja oli hankittu =)

http://www.minimarathon.fi/etusivu

Leo sai vähän aikaa sitten apuvälineeksi sanelimen. Sen ansiosta poika on kovasti innostunut sepustamaan tapahtumia ja tehnyt omia näytelmien käsikirjoituksi. Kysäisin Leolta, että mitä hän haluaisi kertoa juoksu kokemuksestaan...

Leon kertomana:

Aamulla menimme Iskän kanssa Olympia stadionille. Aluksi tutustuimme ambulanssiin ja paloautoon. Sitten sain Paula vanukkaan Paula lehmältä. Testasin palkintokoroketta. Sitten koitti meidän vuoromme. Seisoin ryhmän keskellä ja iskä piti kädestä kiinni. Sitten sanottiin: "Paikoillanne valmiinanne ja juoksuun!". Juoksimme eläintarha kentältä pois. Juoksimme mutkasta ja mäkeä ylös. Sitten juoksimme autotien viertä. Sitten menimme katsomojen alta niiden sisäänkäynti tunneliin. Tulimme ulos stadionille ja kiisin vauhtiin. Kuulin, kun joku sanoi, että maalitolpat näkyy jo - kiihdytin vauhtia entisestään. Irrotin vain iskän kädestä ja ylitin maaliviivan ilman apua. Menin palkintojonoon, mistä sai mitallin. Mitallin antaja otti minusta vielä kuvan. Lopuksi haimme vielä juotavat ja otin juotavan myös Lukalle.

Minulle jäi juoksemisesta hyvä mieli ja kaikista parasta oli, kun sain kiitää yksin maalisuoralla, taakseni jäi aika monta. =)

Hikinen ja mitallistaan kovin ylpeä nuorimies saapui tapahtumasta luokseni <3

-Tiia