Tätä päivää oli meidän perheessä odotettu ja valmisteltu jo viimeiset neljä vuotta. Ensin saatiin päätös, että Leo tulee aloittamaan koulutaipaleensa ns. normaalikoulussa, eli ihan meidän lähikoulussa niinkuin muutkin meidän pihan lapset. Siitä se sitten alkoikin vuosia kestävä valmistautuminen mm. Leon kanssa työskentelevien aikuisten kouluttaminen päiväkodista aina kouluun saakka. Jokainen muutos ja siirtymä vaiheessa varmistettiin, että muutos olisi mahdollisimman hallittu. Leo on tutustunut uusiin tiloihin ja ihmisiin jo etukäteen, jotta ylimääräiset jännitykset olisi poissa, ja voisi keskittyä vain olennaiseen - olemaan reipas ekaluokkalainen. Olemme yrittäneet kovasti kannustaa Leo olemaan sosiaalinen ja ennakkoluuloton, sillä häntä kohtaan on näkövammansa vuoksi useasti pulaa molemmista taidoista.
Kun eskari oli viime keväänä loppusuorallaan, alkoi Leo itse puhumaan, että haluaisi opetella koulureittinsä kävellen. Matka on n.1,5 km Olimmehan toki kävelleet sitä jo muutenkin tässä vuosien varrella, mutta nyt oli ideana, että Leo alkaisi harjoittelemaan sitä liikkumistaidonohjaajan kanssa kohokartan avulla ja samalla keppitekniikkaa hioen.
Motivaatio oli kohdallaan ja Leo jaksoi opetella reittiä keväästä alkaen, ja lopputuloksena hän itse "suunnisti" kartan avulla ekanakoulupäivänään äiti vierellään tukena ja turvana. Voi sitä onnistumisen ja itsenäisen tekimisen aikaansaamaa hymyä, mikä oli pojan kasvoilla, kun pääsimme koulunpihalle. Jatkossa Leo saa kävellä avustajansa kanssa kerran viikossa kouluun.
Taas kerran sitkeys palkittiin =)
-Tiia <3
