Kookospähkinä

Leo on vauvasta asti hiplaillu kaupassa hedelmätiskin tarjontaa. On tutkittu hedelmiä suomalaisista omenoista eksoottisimpiin vaihtoehtoihin. Erillaisia hedelmiä on tullut osteltua ja maisteltua, jotta käsitys niiden osalta laajenisi.

Kiinnostus kookospähkinään lähti siitä, kun Leo kuunteli satua, missä eläimet herkuttelivat kookospähkinää ruuaksi. Tarinassa kuvataan, kuinka vaikeaa voi pähkinän aukaiseminen olla. Tämä "mysteeri" oli niin kutkuttava, että Leoakin alkoi todenteolla kiinnostaa, että miten sen saisi auki ja mitä siellä sisällä sitten on?

Kuultuaan vielä suomalaisen lastenlaulun "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?", tuli meille vanhemmille mitä anovin pyyntö, että voitasiinko hankkia hänelle oma kookospähkinä?

Leo kertaa sadusta kuulemaansa...

Kookos aukaistuna

Tässä Leon viiltävä loppu analyysi =)

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Mitähän meillä testataan seuraavaksi? ;)

-Tiia

Minimarathon

Sain houkuteltua Leon osallistumaan Minimarathonille Helsinkiin. Tavoitteena oli juosta 1,7 km, mikä oli  ikätasolle asetettu matka. Matkaan tuli pieni mutka, sillä minulta murtui jalka  juuri viikkoa ennen. Onneksi saatiin iskä puhuttua ympäri, ja avustaja oli hankittu =)

http://www.minimarathon.fi/etusivu

Leo sai vähän aikaa sitten apuvälineeksi sanelimen. Sen ansiosta poika on kovasti innostunut sepustamaan tapahtumia ja tehnyt omia näytelmien käsikirjoituksi. Kysäisin Leolta, että mitä hän haluaisi kertoa juoksu kokemuksestaan...

Leon kertomana:

Aamulla menimme Iskän kanssa Olympia stadionille. Aluksi tutustuimme ambulanssiin ja paloautoon. Sitten sain Paula vanukkaan Paula lehmältä. Testasin palkintokoroketta. Sitten koitti meidän vuoromme. Seisoin ryhmän keskellä ja iskä piti kädestä kiinni. Sitten sanottiin: "Paikoillanne valmiinanne ja juoksuun!". Juoksimme eläintarha kentältä pois. Juoksimme mutkasta ja mäkeä ylös. Sitten juoksimme autotien viertä. Sitten menimme katsomojen alta niiden sisäänkäynti tunneliin. Tulimme ulos stadionille ja kiisin vauhtiin. Kuulin, kun joku sanoi, että maalitolpat näkyy jo - kiihdytin vauhtia entisestään. Irrotin vain iskän kädestä ja ylitin maaliviivan ilman apua. Menin palkintojonoon, mistä sai mitallin. Mitallin antaja otti minusta vielä kuvan. Lopuksi haimme vielä juotavat ja otin juotavan myös Lukalle.

Minulle jäi juoksemisesta hyvä mieli ja kaikista parasta oli, kun sain kiitää yksin maalisuoralla, taakseni jäi aika monta. =)

Hikinen ja mitallistaan kovin ylpeä nuorimies saapui tapahtumasta luokseni <3

-Tiia

Carting ajelua

Turku cartingissa on mahdollista päästä ajamaan cartingia, vaikka sinulla olisikin rajoitteita. Sieltä löytyy ns. tandem auto, jossa siis kaksi penkkiä. Takana istuvalla on myös ratti, mikä pyörii. Leo tokaisi heti, että tällä ratilla ei kyllä ohjata, sillä tämä on liian kevyt. =) Kaikesta huolimatta kyydissä olokin taisi olla varsin mielyttävä kokemus ja ennen kaikkea uusi elämys koettu.

Luka valmiina

Leo valmiina

Omaa vuoroa odottelemassa



Leo oli ajamassa niin otettiin kamu kuva  =)

vihdoinkin...




 

-Tiia



 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvakansio kommunikaatio välineenä

Luka sai puheterapeutilta loppusyksystä oman kuvakansion, jossa on Lukalle tärkeitä kuvia tekemisistä, asioista, esineistä jne. Kansio on samalla reissuvihko kodin ja päiväkodin välillä. Kansioon laitetaan kuva ja pieni selite asiasta minkä Luka on tehnyt. Kommunikointi vaikeuksien takia, kun on muutoin hieman hankalaa jutella päivänkuulumisia. Alkuun tuntui ettei kansio juuri suurempaa huomiota saanut, mutta nyt on jo hetken aikaa tilanne kääntynyt päänlaelleen. Aluksi hän otti aikuisen kädestä kiinni ja vei jonkun kuvan päälle. Nyt Luka osoittaa ihan omalla pienellä sormellaan kuvaa mistä haluaa puhua tai mitä haluaa tehdä. =) Tarkoitus on, että pikkuhiljaa kuvien määrää lisätään, mutta aluksi on tärkeää saada kiinnostumaan kansiosta ja ymmärtämää, että voi tulla paremmin ymmärretyksi sen avulla.

Taas voisin sanoa, että koskaan ei kannata luovuttaa ihan helpolla <3
-Tiia

Luka, kuvat ja i Pad

i Pad on tuonut meidän perheeseen uutta mielenkiintoista koettavaa. Mihin kaikkialle sitä voisi hyödyntää? Sovelluksia on vähän joka lähtöön ja osa on oikein hyviä - siis kuntoutusmielessäkin.
Lukan meno on useimmiten aika hektistä ja sama juttu on i Padin kanssakin. Tein Lukalla kuvia eri peleistä joista hän voi valita itse mitä tehtäisiin. Tässä lapun testailua:

Ihan hyvin meni ensimmäiseksi kerraksi. =)

-Tiia

Aakkosia

Leo on itse oppineena opetellut tavuttamaan sanoja ja tekemään sananmuunnoksia. Sitä myöden painetut kirjaimet ja kirjoittelu on nuossut kiinnostuksen kohteeksi. Halu olla niin kuin muut vie välillä uskomattoman paljon eteenpäin. Omien sanojensa mukaan " ei enää mikään pieni poika" on sitkeä sissi, joka ei päästä itseään helpolla. =)

Tein paperille vahanyöristä kirjaimen, jotta Leo sai tunnustella kirjaimen muodon ennen näönvaraista riipustamista.

Kohotasolla saa nostettua kirjoitusalustan lähemmäksi



Harjoittelun tuloksia <3



5-vuotiaalta näkkäriltä mielestäni oikein kelpo suoritus.

-Tiia

Pelailua ja piste treeniä...

Leolla on menossa ensinmäinen eskari vuosi ja pistekirjoitus harjoittelu on samalla tullut ajankohtaiseksi. Tai oikeastaan tässä kohtaa puhutaan pistevalmiuksista. Mitäs ne sitten oikein ovat? Pistevalmiudet on taitoja, mitkä tukevat tulevaa pistelukemista. Tuntoaistin harjoittaminen ja vaaliminen on siis äärimmäisen tärkeää.
Sain Iiriksen kurssilta ideoita, että miten voisi alkaa tutustumaan pisteisiin pelin avulla. Tyhjästä kanamuna kennosta "loihdin" pelin, jolle Leon kanssa annoimme nimeksi "Dinot kotia etsimässä"
Pelin tausta ideana on se, että lapsi oivaltaisi ja oppisi sisältämään "pistepaikat" 1-6. Pisteet siis koostuvat kuuden pistepaikan erilaisista variaatioista. Wikipedia tietoutta pistekirjoituksesta

Pelin säännöt:

• Pelaajia 2-3
• Dinot jaetaan värin mukaan kahteen joukkueeseen esim. punaiset/vihreät (myöhemmin voi jakaa vaikka kasvis- ja lihansyöjiin -> dino tietoutta)
• Arvotaan pelin aloittaja
• Näkövammaista pelaajaa varten voi tuunata noppaa esim. laittamalla pikaliimaa nopan silmälukuihin, jotta ne saa koholle.
• Jokainen pelaaja heittää omalla peli vuorollaan noppaa, ja mikäli nopan osoittamassa "pesässä" ei vielä asusta dinoa, voi pelaaja laittaa oman värisen dinonsa vapaaseen pesään. Mikäli pesä on jo varattu siirtyy heittovuoro seuraavalle
• Peli päättyy, kun kaikki pesäkolot on täytetty
• Lasketaan, että kenellä on kuinkakin paljon koloja itsellään (meillä laskennan tekee Leo, sillä samalla oppii laskemista/värien tunnistamista/muotoja)
• Voittajan on helppo hymyillä =)

-Tiia

Erityislapsen vanhempi...

Viime aikoina on tullut monessa tilasnteessa ja jutussa esille, kuinka minä olen erityislapsen vanhempi. Mitä se sitten minulle merkitsee? Minusta jokainen lapsi on erityinen, enkä koe, että olisin jotenkin huonompi tyyppi, koska minulla tällainen titteli on ja lapseni tarvitsevat erityistä tukea. Mielestäni olen erityisen lapsen äiti, lapsen joka tarvitsee erityistä tukea. <3

Uskallan melkein väittää, että joissain asioissa joudun käyttämään hieman enemmän aikaa asioiden eteenpäin viemiseen. Äitinä saan olla valppaana ehkä hieman aiemmin ja pidemmällä tähtäimen suunnitelmat takataskussa.Tästä syystä välillä tuntuukin, että tarvitsisin vuorokauteen muutaman lisätunnin, jotta ehtisin tekemään kaiken minkä haluaisinkin :) Tosin olen ihmisenä sellaista sorttia, että rakastan ennakointia ja sitä, että olen "asioiden päällä".

Kaikki varmasti miettii oman lapsensa kohdalla tulevaisuuden kuvia. Monestihan ne kuvat on vanhempien omassa päässään luotuja salaisia ennakko odotuksia ja/tai toiveita... Siksi onkin ollut mahtavaa päästä kuulemaan ja juttelemaan aikuisten ihmisten kanssa, jotka ovat kohdanneet elämässään haasteita, mutta selvinneet niistä voittajina. Kyllä se vanhemman sydäntä lämmittää, että päästessään kuulemaan nuoren miehen tarinaa lapsuudesta tähän päivään 21-vuotiaaalla syntymäsokealla ns. päälimmäiset asiat elämässä on koulu, musiikki ja tytöt. :)

Monia näkövammaisen lapsen vanhempien mieltä askarruttavia asioista on kirjoitettu kirjakin. Riikka Hänninen kertoo elämästään kirjassaan "Sokkotreffeillä elämän kanssa". Riikan sanoin hän "kutsuu lukijat mukaansa elämänsä kokemuksiin." Sokkotreffit elämän kanssa

Ihanaa ja kokemusrikasta vuoden alkua!

-Tiia <3