Luka kuva treeneissä...

Kuvien käyttö kielellisen ja/tai itseilmaisun apuvälineinä on ihan oma juttunsa. Helpointa ja varmasti myös motivoivinta on aloittaa kuvista, mitkä on mielekkäitä. Meillä ei Luka vieläkään käytä kuvakortteja, kuin mielekkäissä tekemisissä. Mitä se kuvien käyttö sitten oikein tarkoittaa? Kuvasin pienen pätkän "malliksi". Toistot on taas kerran tässäkin asiassa kaiken a ja o! 

Ensiksi otin valokuvan saippuakuplapullosta. Sen jälkeen liimasin sen pahvilapulle.

Ihanaa nähdä, kuinka pieni ihminen voi ollakkin NIIN onnellinen, kun saa itsensä ymmärretyksi. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tuoma palkinto tulee heti, eikä sitä tarvitse jäädä odottelemaan.


-Tiia<3

Hampaiden lähtöä ja hoitokuvioiden päivitystä...

Hampaista...

 

Nyt se sitten tapahtui Leosta on tullut jo iso poika...tai niin ainakin musta tuntuu. Yksi rajapyykki kasvussa/kehityksessä "saavutettiin" kuluneen viikon sisällä - ensimmäinen ja toinenkin maitohammas lähti rautahampaidenn tieltä. Minähän olen joskus selittänyt Leolle, että lapsilla on maitohampaat ja että ne vaihtuu rautahampaisiin, sitten kun on jo lähes koululainen. Ensimmäinen kommentti Leon suusta hampaan lähdön jälkeeen olikin: "Äiti, pääsenkö mä nyt kouluun?". Siinä sitä sitten miettii hetken, että kannattipa taas tämäkin asia esittää näin, sillä eihän meillä Leon kanssa mene muutenkaan juuri mikään niinkuin voisi oletetusti ennakkoon luulla :) 

Päiväkotiin...

Kouluun ei vielä pääse, mutta päiväkotiin kylläkin. Huomenna meidän pojat aloittaa uusissa omissa päiväkotiryhmissään. Leo integroidussa ryhmässä, jossa Leon lisäksi 4 liikuntavammaista lasta ja 9 "normaalia"/tervettä lasta. Luka pääsee 3-4 vuotiaiden tavalliseen ryhmään henkilökohtaisen avustajan kera. Toiveet ja odotukset hoitokuvioiden sujumisen kohdalla on suuret! Pojat ainakin ovat innokkaita, kun pääsevät päiväkotiin muitten lasten seuraan. Viime viikko on siis pitänyt sisällään hampaiden lähtöä ja uusien hoitokuvioden järjestelyä. Henkilökunnan kouluttamista ja tiedottamista näkövamma-ja epilepsia asioissa...(syvä huokaus) toivotaan, ettei ihan heti tarvisi aloittaa taas tutustuttamista ja perehdytystä...pääsisi viettämään sitä ihan perus arkea - muuta en toivo <3

Huominen on meidän pojille varmasti jännä päivä, sillä se on myös eka päivä, kun eivät ole samassa tilassa hoidossa. Huominen on siis eka päivä, kun ovat erossa toisistaan.Leon viimeinen kommentti ennen nukahtamista illalla oli: "Luka sovitaanko, että nukutaan koko yö reippaasti, että jaksetaan aamulla lähteä sinne uuteen päiväkotiin?" Äidin murut! <3

-Tiia

koskettelukirjat

Koskettelukirjat tutustuttavat näkövammaisen lapsen jo pienestä pitäen rohkeampaan tutkimiseen käsillä. Ihan vauvoille tarkoitetuissa kirjoissa ei ole vielä muutakuin kosketeltavia asioita/esineitä. Pikku hiljaa tulee pisteet kirjoihin mukaan. Pisteet sijaitsevat kirjoissa samoissa kohdissa missä painetutkin kirjaimet ovat. Kirjat on niin ihania ja mielenkiintoisia, että ne ovat ainakin meillä kuumaa kamaa veljesten kesken.

Kun me oltiin vauvakurssilla Iiriksessä tammikuussa 2009 tein Leolle ensinmäisen oman koskettelukirjan. Kuvitin siihen pikkumiehen lempi loruja/leikkejä. Tunnustelemalla pystyi pyytämään haluamansa leikin...

Leoa nauratti hänen "vauvakirjansa". Tutkittiin kirja alusta loppuun laulaen ja leikkien...=)

Leo tutkiskelee lorukirjaa

-Tiia <3

Sisäpyöräilyä...

Luka sai joululahjaksi ihka ensimmäisen oman pyörän. Pyöräily keleihin on vielä matkaa, joten pyörä on parkissa meidän eteisessä. Treenialueena on eteisen käytävä. Jos Lukan pyöräilyn oppiminen olisi kiinni pelkästään halusta, olisi se taito ollut hyppysissä jo kauan =) Leo lähti iskän kanssa iloski harkkoihin ja me keskityttiin Lukan kanssa omiin treeneihin...

Polkemaan ei ihan tänään vielä opittu, mutta pyörästä oikeaoppisesti alastulo jo onnistui mainiosti - askel kerrallaan =)


-Tiia <3

Lumilauantai

Vau (Vammaisurheiluliitto) järjesti lauantaina Turun hirvensalossa lumilauantai tapahtuman. Leo pääsi kokeilemaan laskettelua tälläkertaa ihan oikein neuvoin.=) Hän sai tunniksi lasketteluopettajan. Vanhemmatkin pääsivät Leon mukana kokemaan taas jotain uutta, sillä myös äiti ja iskä saivat sukset jalkaansa...



Päivä alkoi varusteisiin tutustumisella, ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti rinnettä...

Aluksi Leolla taisi olla hieman epävarma olo, ja hetken satuilun jälkeen jatkettiin eteenpäin

kohti hissiä

"Hissipelkokin" voitettiin, kun opittiin oikea taktiikka

Iskäkin valmistautuu elämänsä ensimäiseen laskuun

Leo piti kiinni kepin toisesta päästä ja opas toisesta

laskeminen sujui hienosti alas asti

Leo suu kävi miltein taukoamatta rinteessäkin =)

Tunnissa päästiin jo hienosti asiassa alkuun ja jäimme laskemaan yhdessä makeä vielä opastuksen jälkeenkin.
Tapahtumassa oli mahdolllisuus kokeilla taas kelkkalaskuakin - Leo oli tietenkin innokkaana heti kyydissä. Ainut asia mikä oli viime vuoden kokeilusta muuttunut oli vauhti, ja sitähän riitti! =)

Kiitos kivasta päivästä Vau:lle! Meidän perheen se sai ainakin innostumaan asiasta siinä määrin, että myös vanhempien omat lasketteluvarusteet on ostoslistalla. Taas päästiin kokemaan jotain uutta. <3


-Tiia

sormitesti...

Leo sai 1,5 vuotiaana ukiltaan hänen itse tekemän ja suunnitteleman sormitestilaudan. Meidän mielestä se oli jo silloin ihan huippu hieno juttu, mutta vasta nyt Leon ollessa melkein 5-vuotias sitä on tajunnut, että kuinka tärkeä lahja se silloin olikaan!

Tässä Leo tutki lautaa ensimmäistä kertaa 1,5vuotiaana...

parit löytyivät

Leo tunnustelee Iskän kanssa yhdessä

Tuntoaisti on Leolle hyvin tärkeä hänen itsensä mielestä ja tosi tärkeä näkövammansakkin takia. Hyvä tuntoaisti, kun on tärkeässä osassa ns. korvaavissa taidoissa. Jätkähän on ihan mestari tunnistamaan esim. joululahjat tai lelut jo ensi kosketuksella =)

Tuo aikaisemmin kertomani sormitestilauta, jossa siis pitää tunnonvaraisesti etsiä pareja, löytyi taas pienen tauon jälkeen kirjahyllystä. Olin jemmannut sen, jottei "testi" kävisi liian helpoksi. Leo innostui taas parien etsintään oitis...=)

Leon tuntoaisti on jo hieman harjaantunut =)

-Tiia <3