Lasten oikeuksien päivä 20.11

Mikä voisikaan olla hienompi päivä, kuin päivä jona juhlistetaan lasten oikeuksia. Me päästiin osalliseksi Leon kanssa levittämään hyvää sanomaa kuvan muodossa. Lasten oikeuksien päivää varten tehtiin aiheesta esite, missä me Leon kanssa liitelemme kaksi vuotta vanhassa lomakuvassa. :) 

Tässä esite hyvänasian puolesta <3

Luota mun vahvuuksiin_esite

-Tiia

1.v bloggaajana + Luka ja perjantai illan keno

1.v synttärit

19.10.2012 starttasin  täällä kirjoittelun käyntiin. Ihaninta koko hommassa on ollut se kuinka olen saanut yhteydenottoja ja palautteita siitä, että joku on kokenut kirjoitteluni lukemisen arvoiseksi. <3
 

"vain elämää"

Luka ja perjantai illan keno arvonta

Luka on erityisen kiinnostunut katsomaan lastenohjelmia telkkarista. Uutena aluevaltauksena on keno-/lottoarvonnat. Tällä kertaa sain kulman takaa nauhalle, kuinka viihdyttävää se Lukan mielestä onkaan...Itsellänikin oli hieman hankaluuksia olla nauramatta.

 Ei muuta kuin eteenpäin kohti uusia seikkailuja...

-Tiia <3

Leo testaa - elokuvissa käynnin

Leo alkoi kesällä juttelemaan, että hänkin haluaisi joskus päästä elokuviin. Lupasin silloin, että heti kun tulee seuraava sopivan oloinen elokuva leffa teatteriin, niin mennään asia testaamaan...

Kesän lopussa tuli tietoon, että Disneyltä oli tulossa uusi elokuva "Lentsikat" syksyllä. Heti, kun löysin niin hommasin meille elkovaan pohjautuvan lastenkirjan, jota me luettiin iltasatuna pari viikkoa ennen elokuviin menoa. Sunnuntaina se aika sitten koitti, ja lähdin Leon kanssa aistimaan elokuvien ihmeellistä maailmaa. Minä pääsin testaamaan kuvatulkkaus taitojani =) Poppareiden tuoksussa lunastimme liput, ja lähdimme etsimään oikeaa salia ja istumapaikkojamme. Leo oli kyllä asennoitunut niin hienosti, että 1,5 h elokuva meni kuin siivillä.

 

Lopuksi Leo kertoi kyyneleet silmissä, että on niin onnellinen tapahtuneesta! <3 Taas pääsi kokemaan ja olemaan hitusen enemmän osa näkevien maailmaa...

-Tiia

Leo rakentaa kellon itse...

Meillä ollaan aina oltu kiinnostuneita siitä, että miten mikäkin asia toimii. Oli kyse sitten ihmisestä, eläimestä tai koneesta, Leo haluaa tietää aina niin yksityiskohtaisesti kuin suinkin, että miten asiat menee. Ihmisen anatomia oli lemppari aiheita jossain vaiheessa. Siinä sitä on vanhemmatkin saaneet viisastua, jotta pystyy sen vastauksen lapselleen antamaan vaikkei olekkaan lääkäri. =)

Nyt oli vuorossa kellon anatomia. Mieheni löysi työmatkaltaan Saksasta kellon, minkä pystyi kokoamaan itse jokaista ratasta myöden ja vieläpä niin, että se lopulta on toimivakin.

Iskä luki ohjeita ja Leo rakensi...

 

 

tyytyväinen pienimies

-Tiia

Aakkosia...

Leoa on puraissut koulukärpänen ja ilmeisesti sen innoittamana haluaa nyt harjoitella pistekirjoitusta. En tiedä mistä tämä äkillinen innostus aiheeseen on tullut, mutta mielestäni se on ilman muuta positiivinen asia. Olemme yrittäneet ns. tyrkyttää pisteitä aina sopivissa väleissä kokeiltaviksi. Esimerkiksi hisseissä tunnustellaan nappulat, että löytyykö numeroiden vierestä pisteet jne.

Askartelin tässä yhtenä iltana Leolle päiväkodin eskari hetkiä varten aakkoslaput. Leikkasin sinisestä pahvista neliöitä joiden toiselle puolelle kirjoitin aina tussilla yhden aakkosen. Tämän jälkeen laminoin neliöt(laminointikoneen olen hankkinut Lukan kuvia varten) ja lopuksi kirjoitin Braillerilla kontaktimuoville aakkoset. Leikkasin ja liimasin pisteaakkoset lappujen toisille puolille. Toisella puolella on siis käsin kirjoitettu aakkonen ja toisella puolella pisteaakkonen. :) Niitä voi opiskella vaikka muistipelin omaisesti.

-Tiia <3

Omenan kuorintaa...

Pojat olivat päiväkodissa leiponeet omenapiirakkaa. Siellä ne sitten istuivat päiväkodin pihalla lämpimänä syyspäivänä herkuttelemassa tekelettään, kun tulin heitä töitten jälkeen noutamaan. Parasta koko jutussa oli tietenkin se, että jokainen siinä ryhmässä oleva oli päässyt itse osallistumaan herkun valmistukseen. Heillä oli käytössään nimittäin omenan kuorinta/pilkkomiskone. Kone ei vaadi käyttäjältä voimaa, joten Lukakin pystyi pilkkomaan omenat itse. Omena kiinnitetään koneeseen, minkä jälkeen pyöritetään veiviä, ja kone kuorii ja viipaloi omenan valmiiksi. No, meidänhän oli tietenkin pakko saada samanlainen kone kotiin. =) Nyt voi kumpainenkin poitsu kuoria itse omenansa. Pääsee siis tekemään itse ja saa siitä vielä onnistumisen tunteita kaupan päälle. <3

Leo näyttää miten kone toimii...

Kävimme keräämässä omenoita Mummin luota, ja valmistimme yhdessä omenahyvettä...

                                             5-6 omenaa

1 dl sokeria

2 dl pikakaurahiutaleita

100g margariinia/voita

3/4 dl vettä

mantelirouhetta

kanelia omppujen päälle

                                           200 c 30 min

-Tiia 

Kuntoutussuunnitelma

Kaveriperheemme lapselle tehdään piakkoin ensimmäinen kuntoussuunnitelma, ja he kysyivät olisiko minulla antaa jotain vinkkejä siihen liittyen... Kuntotussuunnitelmahan on suomessa lääkärin laatima lausunto lapsen avun/terapian tarpeista. Löysin googlettamalla asiasta linkin 

http://www.ms-liitto.fi/kysymyksia/kuntoutussuunnitelma

Ensimmäiseksi mieleeni tuli vain, että kuntoutussuunnitelmaan pitäisi muistaa mainita kaikki mitä lapsesta mieleen juolahtaa :) eli kuntoutustarpeet, avun tarpeet, apuvälineet, mahdolliset suositukset Kelan hakemuksia varten ja/tai sopeutumisvalmennuskursseja varten, haitta-asteet jos se on määriteltävissä. Tämän jälkeen aloin miettiä omien poikien kohdalla tehtyjä kuntoussuunnitelmia. Molemmille pojille onviimeksi ne laadittu alkukesästä. Päälimmäiseksi iteselleni on jäänyt mieleen, että siihen paperille täytyy kirjoittaa juurikin ne negatiiviset asiat lapsestasi. Positiiviset lausahdukset kannattaa siis säästää arkeen! Itselläni ainakin on aika tyhjä olo, kun on ruotinut lapsensa läpikotaisin. Tulee helposti sellainen olo kuin puhuisi aivan jonkun toisen lapsesta. Omasta mielestäni asiat näyttävät paperille kirjoitettuna paljon pahemmilta. Olen myöskin sitä mieltä, että oli diagnoosi mikä vain se ei onneksi lasta muuta. <3

Olen törmännyt Leon kanssa myös siihen, että jos pärjäät "liian hyvin" vammasta huolimatta, voi se olla este esim. avuntarvetta määriteltäessä. Hullua, kuin mikä, mutta erityislapsi ei saa ilmeisesti olla liian etevä. Nämä on niitä pakollisia pahoja juttuja joita erityislasten vanhempien eteen tulee halusit tai et. Ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen! Kyllä se aurinko alkaa taas paistamaan hyvin pian.  Mekin jatkamme Leon kanssa "harjoituksia". Tavoitteena on kuitenkin, että poikani saisi elää tulevaisuudessa itsenäistä elämää ja juuri sellaista kuin haluaa - soveltaen jos ei muuten ;)

-Tiia

matkimis yrityksiä...

Luka on innostunut kirjojen lukemisesta, etekin kirjojen katselusta. Poitsu hakee haluamansa kirjan ja tulee sen kanssa aikuisen luokse ottaa sormesta kiinni ja alkaa osoitella kirjasta löytyviä asioita. Aikuisen tehtävänä on sanoa ääneen osoitettu asia. Voi miten ilahtuneeksi tällä pikku ukon saa =) Askel kai tämäkin on eteenpäin. Jokainen sanan matkiminen saa vatsani  pyörähtämään ympäri - mahtava tunne!

Bonuksena tässä koko jutussa on se, kun Luka katsoo videota tilanteesta ja samalla räkättää niin ettei meinaa pystyssä pysyä.

-Tiia <3

lentomatkalla näkövammaisena...

 Matkustelu ja siihen usein liittyvä lentäminen on pojille jo aika tuttu juttu, mutta kummankaan sairauden vuoksi ei olla saatu kokea kyllä mitään positiivista kohtelua esim lentokentällä. Olimme kesälomalla bulgariassa, ja olen niin iloinen Leon saamasta kohtelusta, että haluan jakaa sen täällä.

Kaikki alkoi siitä, kun varasimme matkan, ja matkatoimiston virkailija kirjasi ylös poikien terveydentiloihin liittyvät seikat - matkalipuissa luki lisätietona Leolla näkövammainen ja Lukalla epilepsia. Lentoyhtiö halusi sijoittaa meidät istumaan  edellä saatujen tietojen mukaan koneen etuosaan, ja niin, että Leo istui käytäväpaikalla. Olin jo tästä hyvin hämmästynyt, sillä aiemmin ei ole ketään kiinnostanut kirjata näitä seikkoja ylös edes tiedoksi henkilökunnalle.
Menomatka sujui kivasti, ja kun oli kotimatkan aika ja istuttiin taas lentokeessa valmiina lähtöön tuli lentoemäntä meidän kohdalle ja kumartui. Hän kyykistyi Leon viereen koskettaen olkapäätä kädellään ja sanoi "Moikka Leo! Meidän tarvisi käydä läpi muutama juttu ennenkuin voidaan lähteä lentoon." Itselleni tuli ensimmäisenä mieleeni, että joudutaan tekemään jokin paikanvaihto tai jotain muuta vastaavaa. Mutta ei, lentoemäntä tuli opastamaan Leolle henkilökohtaisesti turvallisuusasiat. Hän näytti, että penkin alta löytyy pelastusliivit, ja ylhäältä tuleva happinaamari on tällainen ja Leo sai koskettaa ja kokeilla kaikkea hätävarustukseen ja niiden käyttöön liittyvää. Kun lentoemäntä oli lopettanut, hän sanoi: "Kun käyt Leo vessassa, niin tule samalla moikkaamaan minua. Minun paikkanani on ihan siinä vessan vieressä." Olin aivan ällikällä lyöty!  Eipä ollut meidän kohdalla aiemmin toimittu näin kivasti. Leo oli aivan innoissaan, kun hänet oli otettu huomioon! Ja äiti istui vieressä tietenkin silmät kiiluvina <3
No pissahätä tuli tietenkin heti, kun lentokone oli ilmassa. :) Leo sai tutustua ja tutkia, että mitä kaikkea lentoemäntien tilaan koneessa kuuluu. Hymy oli loppumatkan korvissa. Tämä kai kuuluisi aina mennä näin, mutta ekalla kerralla se tuntui tosi hienolta jutulta!

-Tiia <3

Kuvia ja tukiviittomia...

Kuten vannoin itselleni, on Lukan kuvien käytössä ja tukiviittomissa päästy askel taas eteenpäin. =)

Saimme kaupungilta ns. pika kurssin tukiviittomista kotiopetuksena. Työpäivän jälkeen opiskeltiin 2,5h kahtena iltana peräkkäin tukiviittomia. Joissain tapauksissa on viittomista tullut tehokkaampia sosiaalisia viestejä kuin sanoista. Esimerkiksi, jos kiellän herraa tekemästä kolttosiaan sanomalla: "ei", ei tällä ole ollenkaan niin suurta ja dramaattista vaikutusta, kun loppua tarkoittavalla viittomalla.
Uskon, että tukiviittomista tulee ihan yhtä arkipäiväisiä ja huomaamattomia asioita, kuin Leolle kuvailevasti puhumiselle meidän arkeen.

Lopulta, kun oltiin kaksi päivää käyty viittomia läpi oli aika testata muistiamme, eli oliko mitään jäänyt muistiin. Päätimme pelata korteille muistipeliä niin, että jokainen sai vuorollaan itselleen pöydältä kortin, jos muisti miten kyseisen kortin viittoma tehtiin. Siitä tuli peli, mihin pystyimme kaikki osallistumaan. Lopuksi "kinastelimme", että kuka saa seuraavaksi esittää oman muistinsa tuloksia. Kivaa oli - suosittelen lämpimästi!

-Tiia <3

Leo testaa...

Leo on koko pienen ikänsä ollut suhteellisen reipas ja rohkea. Näkövamma ei ole tuntunut ainakaan vielä estävän juurikaan tekemisiä ja kokemisia. Vauhti on houkuttanut poitsua aina ja onkin heti valmiina, kun eteen tulee tilaisuus kokea taas jotain mikä tarjoaa vauhdinhurmaa...Tällä kertaa vuorossa oli Bulgarian hiekkarannan Sling Shot laite, mikä oli vähän kuin benjihyppy, mutta hyppy tapahtui alhaalta ylöspäin rautakuulassa istuen. 

-Tiia <3

Sopparileirillä vertaistukea...

Viime viikko vietettiin Tuusulan Onnelassa Soppari eli sopeutumisvalmennusleirillä. Leirille osallistuttiin koko perheen voimin. Meidän perheelle leiri oli ensimmäinen. Näkövammaisten keskusliiton kursseilla toki ollaan saatu käydä jo useaan otteeseen. Avoimin mielin ja täynnä odotusta saavuimme leiripaikalle. Onneksi saavuttiin ajoissa paikalle, sillä Leo sai purkaa jännitystään juoksuttamalla leirin ohjaajia heti käsipäivää sanottuaan. Leoa ei siis jännittänyt luoda uusia kontakteja. Jo toisena leiriaamuna hän tokaisikin, että "Hei äiti ja iskä, en mä tarvii teitä aamuhetkeen, pärjään ihan itekseen." 

"Saku sammakko kosio matkallaan, Ahaa ahaa..."

Leirin teemana oli vuosi viikossa. Vietimme vuoden kivoimmat juhlat viikon aikana. Ystävänpäivänä runoiltiin, Vappuna oltiin vesipallohippaa ja itsenäisyyspäivänä askarreltiin joulukortteja. Mukavaa yhdessäoloa ja rentoutumista musiikin, liikunnan ja huippu kivojen askartelujen parissa...

Vesipallohippaa

Peikonpesää pelailemassa

Lauluja saunan jälkeen

Mukavinta kaikesta oli tutustua uusiin näkkäriperheisiin. Minun mielestä oli ihanaa, kun sai taas kerran huomata kuinka on yhdistäviä "esteitä", joista voi selvitä ja jatkaa eteenpäin. Osalle ajatus näkövammaisuudesta oli vielä ehkä ahdistus rinnassa, mitä pitää sulatella vielä tovin. Lapsen ja kaikkien kannalta toivon todella sydemestäni, että se ei vie liikaa aikaa ja voimia. Elämästä kannattaa nauttia ja ennenkaikkea elää sitä tässä ja nyt. Kaikki on niin suhteellista, toisille voi lapsen korvatulehdus olla maailmanloppu, kun taas toisilla se ei tarkoita muuta kuin lääkärireissua antibioottien hakua varten. Olen ehkä muutenkin sellainen survivor tyyppi, enkä lannistu ihan pienestä. Esteet tuovat enemmin mukanaan taistelutahtoa, että kyllä tuosta jotenkin taas selvitään. Ainakin vielä tähän päivään asti...


Omasta mielestäni leiri oli ollut juuri sitä mitä toivoikin, sillä kotimatkalla oli hieman haikeakin olo. "Leirikupla" teki todella hyvää!

-Tiia

Kuvat: Janne Suomalainen ja Minna Sarola

Leo sai lukutelkkarin...

Leo sai uuden näkökorvaavan apuvälineen - lukutelkkarin. Lukutelkkari on suurennuslaita, minkä avulla voi tutkia asioita, mitkä muuten olisivat liian pieniä nähtäväksi tai halutaan korostaa esim. värien kontrasteja luettaessa. Tutkittava juttu laitetaan tasolle, mitä pystyy liikuttamaan kaikkiin suuntiin. Lukemiseen tämä laite ei tullut vaan lähinnä kuvien katseluun. Leo saa leikkiä etsivää tutkiessaan tuttujen hahmojen ja satukirjojen kuvia, ja voi sitä ilon määrää kun yhtä äkkiä ennastaan tuttu hahmo saa "kasvot".

Muistan, kun Leon ollessa ihan vauva meille kerrottiin, että näköaisti on niin vallitseva, että jos ihmisellä on sitä edes hitusenkaan jäljellä, niin hän turvautuu siihen hyvin helposti. Tämä voi olla joillekkin heikkonäköisille myös haastavaa esim. apuvälineiden käyttöönoton kannalta. Näin ollen, kun vauva ei näe mitään voi se keskittyä täysillä muihin aisteihin ja tätä kautta ne voivat vahvistua korvaamaan puuttuvaa aistia. Vaakakuppia on tässä asiassa mahdoton laittaa kallelleen mihinkään suuntaan - meillä on annettu nämä kortit. Meillä ollaan hyvin onnekkaassa asemassa, sillä se, että Leo ei syntyessään nähnyt edes valoa on on harjoittanut hänen sokean taitojaan niin perusteellisesti, ettei tämän päivän pieni näkeminen enää horjuta muita taitoja.

Tänään tultiin työpäivän jälkeen kotiin, ja Leo kiiruhtaa kiireen vilkkaa lukutelkkarin ääreen ja huikkaa mennessään: "Äiti, kauanko kestää, että ruoka on valmista? Voinko tehdä sillä aikaa hieman lukutelkkari hommia!"

-Tiia <3

Kotirannan joutsen...

Kesä on meidän perheen lemppari vuodenaika. On ihanaa, kun voi kulkea paljain jaloin nurmikolla, eikä tarvitse toppautua vaatteisiin ennenkuin uskaltaa laitaa nenän ulos ovesta...Leon sanoin:"Kesällä on paljon parempi liikkua" tarkoittaa juurikin sitä, että ihanat luonnonvärit kontrasteineen helpottavat pienenmiehen itsenäistä liikkumista ulkona. 

Leo harjoittelee koiran ulkoiluttamista samalla

Asumme lähellä meren rantaa, ja kotirannassamme asustelee yksinäinen joutsen. Joutsen on jo niin "kesy", että tulee kerjäämään syötävää, kun ihmiset sen ohi kävelevät. Meillä on kuivateltu taas leipiä, joita lähdimme joutsenelle rantaan viemään...

Luka varmisti, että joutsenelle annettava leipä täytti maku kriteerit

Kotirannan joutsen

Lämmin kesätuuli tuivertaa tukkaa ja linnut laulaa - kesä <3

Luka 3.v ja Salama Mcqueen

Äidin vauva täytti 3-vuotta. Huh, miten nopeasti täytyy todeta taas tämänkin asian edessä - aika menee siivillä. Luka on vannoutunut automies ja pitkäaikainen suosikki ja innoittaja Disneyn Autot elokuvat oli näiden synttäreiden teemana. 

Hommasimme Lukalle lahjaksi itseajettavan sähkökäyttöisen Salaman =) Leo ilmottautui heti koekaniiniksi testaamaan autoa, jos pikkuveli ei itse vaikka uskaltaisi ajaa...Leolla kävi tuuri, sillä Luka ei ihan vielä ylety painamaan kunnolla poljinta. Lopulta sitä ajeltiin kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Leo painoi kaasupoljinta ja Luka toimi silminä. =)

Leolle tulee ajelun lomassa hyvää näönkäytön treeniä ja vauhtikin on sopiva.

-Tiia <3

lampaita ja trakotorilla ajelua...

Pyhäpäivänä  lähdettiin kyläilemään työkaverin luokse maalle. Heiltä löytyy liuta eläimiä puolisen sataa lammasta, neljä koiraa, kaksi kissaa, hevonen ja poni. Leo on päässyt syöttämään karitsoja tuttipulloilla siitä lähtien, kun on omilla jaloillaan pystyssä pysynyt. Sitä ennen ratsasteli ponilla =)
Meillä oltiin siis innokkaasti taas lähdössä kyleilemään...


Leo pääsi ajamaan pellolla traktorilla ihan itsekseen =)

Leo, Bi ja Pilvi

Lukaa nauratti Leon touhut sylistä käsin. Itse ei suostunut edes vilkaisemaan lampaita.

-Tiia 

Hyvää Äitienpäivää!

Tätä päivää saan juhlia Äitinä - kiitos ihanien murujeni olemassa olon! Voi mitä liikutuksen hetkiä, kun aamun sai aloittaa valmiiksi katetulla aamupalalla. Pojat oli kumpainenkin askarrellut päiväkodissa kortin ja lahjan. Ihan mahtavat lahjat sainkin =) Salaisuus siitä, että lahjoja/kortteja oli tehty säilyi tähän aamuun asti...

Leo oli tehnyt rannekorun ja kyseli heti, että pidänkö sen väristä? =)

Lukan käsi oli muuntautunut elefantiksi keittiöpyyhkeeseen <3

Aurinkoista Äitienpäivää kaikille ja kaikkialla!

-Tiia

kirja ylläri...

Perjantai iltapäivällä soi ovikello reippain painalluksin. Oven takana seisoi naapurimme lastensa kanssa kädessään kaksi kirjaa. "onkohan teillä jo nämä?" hän kysyi näyttäen kädessään kahta kirjaa. Hän oli siis muuten vaan hommannut meidän pojille ihanat tehtäväkirjat. Ei olla totuttu tälläisiin ihmisiin, jotka ihan pyyteettömästi ajattelevat muita. Jäin sanattomaksi, mutta ymmärsin sentään pyytää kahville. =)



Toinen kirjoista oli oiva hienomotoriikan harjoittaja. Kirjassa oli kaikenlaisia pujottelu tehtäviä.

Toisessa kirjassa harjoiteltiin erillaisia muotoja ja niiden liimaamista sopiviin kohtiin.

Leo pujottelemasssa =)

-Tiia <3

Liikutuksen hetkiä...

Olimme tekemässä Leon kuntoutussuunnitelmaa Tyksissä, kun sattumalta meitä vastaan tuli kovin tutunnäköinen nainen. Sekunnin mietittyäni tajusin, että hän oli nainen, jota saamme kiittää suurimmalta osin siitä, että Leo voi tänäpäivänä hyvin. Tämä nainen oli Leon nimetty omahoitaja Tyksin keskolassa, mihin hän päätyi kuuden tunnin ikäisenä. Ihana Anki.

Leon syntymätarina

Kun Leo syntyi ei tiedetty odottaa mitään poikkevaa. Syntymähetkellä kaikki olikin hyvin, kunnes kuuden tunnin ikäisenä otettavasta vastasyntyneiden verikokeesta selvisikin, että pojan verensokeri oli mittaamattoman alhainen. Minulle tultiin ilmoittamaan, että Leo on viety teholle, ja pääset häntä sitten myöhemmin katsomaan. Leo oli siis kaksi viikkoa yli lasketun ajan, kun hän syntyi. Noh, siitä lähtikin sitten Leon elintärkeät 16 päivää mitkä hän vietti vastasyntyneiden teho-osastolla ennen kuin pääsi ensimmäistä kertaa kotiin.

Ensiksi epäiltiin, että hänellä on vaan ns. sopeutumisvaikeus sokerituotannon kanssa, koska oli yli neljä kiloinen vauva. Mutta aina, kun sokeritippa otettiin pois sokerit lähtivät heti laskuun. Leon omahoitaja Anki oli miettinyt kotona työvuoron jälkeen Leon tapausta, ja jutteli seuraavana päivänä Lääkärille, että voisiko ongelma ollakkin elimistön kortisolituotannossa. Leolle alettiin tekemään testejä ja rasitus kokeita, joista selvisi, että pojalla todella on ongelma elimistön hormoonituotannossa. Asiat etenivät vauhdilla, ja jo viiden päivän ikäisenä lääkitykset alkoivat.

Näkövamma asia huomattiin vasta 14 päivän ikäisenä, sillä Leolle tehty vastasyntyneiden näkötestin hän oli päässyt läpi. Katse ei kohdistunut mihinkään, ja silmät pyörivät päässä. Päädyttiin näköpolille, jossa saimme kuulla, että Leolla on poikkeavan näköiset näköhermojenpäät, mutta lääkäri ei osaanut sanoa varmaksi, että mitä se tulisi tarkoittamaan. 5 kk vanhana Leo sai haitta-aste määrityksen 100% ja sokean diagnoosin.

Lopultakin pääsimme kotiin. Lähtösanoiksi meille sanottiin, että olkaa kiitollisia kaikesta kehityksestä mitä tulee, jos tulee... Se onnen ja kiitollisuuden tunne mikä minulla Leosta on ollut alusta lähtien on niin suuri, etten pysty sitä sanoin kuvailemaan! <3

Nämä alun muistot ja tunteen siis nousivat pintaan, kun kohtasimme Tyksin käytävällä Ankin kanssa. Jälleen näkemisin kyyneleet täyttivät kaikkien silmät. Kiitos vielä kerran Ankille - olet enkeli!

-Tiia

Muskaria tukiviittoen...

Lukalla alkoi kevään loppuun kestävä muskari ryhmä, jossa opetellaan tukiviittomia ja kuiven käyttöä laulaen ja leikkien. Ryhmässä on mukana 6 perhettä, ja kokoonnumme kerran viikossa treenaamaan viittomia yhdessä.

Vähän äitinä jännitti, että miten mahtaa meidän vauhtihirmu pysyä paikallaan, mutta ihan turhaan - Luka oli kuin lumottu musiikki leikeistä...=) Kerrankin oli muitakin, jotka ilmaisivat itseään muuten, kuin puheella. Puhe ja puhuminen on hyvinkin pääroolissa meidän perheessä ollut Leon ansiosta jo useamman vuoden.


 Muskarin jälkeen palautin muruni päiväkotiin ja ajelin töihin  takaisin kiiluvin silmin. Tuli niin onnellinen olo, kun sain kokea poikani kanssa ihan uuden yhteyden! <3 Uusien asioiden peikko oli taas kerran tipotiessään...

Leo oli opetellut päiväkodissa uuden laulun, ja esitteli sitä kotona innoissaan: "Äiti tässä laulussa on vähän niinkuin viittomia. Lukakin voi laulaa siis tätä. "

-Tiia

Kotona...

Kolmen viikon ihana reissu takana, ja kotona sopeudutaan taas arkeen... =) 

Leo vuokrasi reissussa Iskän kanssa scootterin, jolla he sitten huristelivat muutamana päivänä tehden omia retkiään.

Kotimatkalla Leo teki mulle paljastuksen:"Iskä anto mun ajaa sitä scoottteri ihan itse. Minä kaasuttelin ja iskä istu kyydissä".


-Tiia <3

Elefantti ratsastusta...

Asia mitä Leo odotti kovasti tältä reissulta oli päästä kohtaamaan elefantti. Se onneksi onnistui heti reissun alussa. Lähdimme  käymään elefantti farmilla Leon virallisena 5.vee päivänä. :) päivän ohjelmaan kuului ratsastusta koko perheen voimin, minkä jälkeen pääsi syöttämään norsuja banaaneilla. Päästiin siis ihan todella lähelle ja koskemaan. Retken kuului myös uintia luonnon vesiputouksessa. Vaikka matka jalkaisin ei ollutkaan kovin pitkä toi se kuitenkin oman surviver osan Leon päivään, sillä viidakossa polkukaan ei ole kovin tasainen vaan täynnä valtavia puun juuria ja kantoja...hyvä liikkumistaidon harjoitus :)

-Tiia

Earth Day

Eilen täällä vietettiin kansainvälistä "maapallo päivää". Hotelli istutti lähes kuivuneeseen jokeen 200 mango puuta.



Illalla vietettiin sähkötön tunti klo 21-22. Voi kuinka ihanan näköinen ranta oli, kun se oli valaistu kynttilämerellä. Leo tykkäsi kovasti. Kontrasti oli melkoinen mustaa yö taivasta vasten.
Illan päätteeksi sytytimme onnen lyhdyn taivaalle. <3 meidän lyhty saikin aikaan massareaktion, ja pian kohti yö taivasta matkasikin joukko lyhtyjä... :)

-Tiia