Viime aikoina on tullut monessa tilasnteessa ja jutussa esille, kuinka minä olen erityislapsen vanhempi. Mitä se sitten minulle merkitsee? Minusta jokainen lapsi on erityinen, enkä koe, että olisin jotenkin huonompi tyyppi, koska minulla tällainen titteli on ja lapseni tarvitsevat erityistä tukea. Mielestäni olen erityisen lapsen äiti, lapsen joka tarvitsee erityistä tukea. <3
Uskallan melkein väittää, että joissain asioissa joudun käyttämään hieman enemmän aikaa asioiden eteenpäin viemiseen. Äitinä saan olla valppaana ehkä hieman aiemmin ja pidemmällä tähtäimen suunnitelmat takataskussa.Tästä syystä välillä tuntuukin, että tarvitsisin vuorokauteen muutaman lisätunnin, jotta ehtisin tekemään kaiken minkä haluaisinkin :) Tosin olen ihmisenä sellaista sorttia, että rakastan ennakointia ja sitä, että olen "asioiden päällä".
Kaikki varmasti miettii oman lapsensa kohdalla tulevaisuuden kuvia. Monestihan ne kuvat on vanhempien omassa päässään luotuja salaisia ennakko odotuksia ja/tai toiveita... Siksi onkin ollut mahtavaa päästä kuulemaan ja juttelemaan aikuisten ihmisten kanssa, jotka ovat kohdanneet elämässään haasteita, mutta selvinneet niistä voittajina. Kyllä se vanhemman sydäntä lämmittää, että päästessään kuulemaan nuoren miehen tarinaa lapsuudesta tähän päivään 21-vuotiaaalla syntymäsokealla ns. päälimmäiset asiat elämässä on koulu, musiikki ja tytöt. :)
Monia näkövammaisen lapsen vanhempien mieltä askarruttavia asioista on kirjoitettu kirjakin. Riikka Hänninen kertoo elämästään kirjassaan "Sokkotreffeillä elämän kanssa". Riikan sanoin hän "kutsuu lukijat mukaansa elämänsä kokemuksiin." Sokkotreffit elämän kanssa
Ihanaa ja kokemusrikasta vuoden alkua!
-Tiia <3
