Leo rakentaa kellon itse...

Meillä ollaan aina oltu kiinnostuneita siitä, että miten mikäkin asia toimii. Oli kyse sitten ihmisestä, eläimestä tai koneesta, Leo haluaa tietää aina niin yksityiskohtaisesti kuin suinkin, että miten asiat menee. Ihmisen anatomia oli lemppari aiheita jossain vaiheessa. Siinä sitä on vanhemmatkin saaneet viisastua, jotta pystyy sen vastauksen lapselleen antamaan vaikkei olekkaan lääkäri. =)

Nyt oli vuorossa kellon anatomia. Mieheni löysi työmatkaltaan Saksasta kellon, minkä pystyi kokoamaan itse jokaista ratasta myöden ja vieläpä niin, että se lopulta on toimivakin.

Iskä luki ohjeita ja Leo rakensi...

 

 

tyytyväinen pienimies

-Tiia

Aakkosia...

Leoa on puraissut koulukärpänen ja ilmeisesti sen innoittamana haluaa nyt harjoitella pistekirjoitusta. En tiedä mistä tämä äkillinen innostus aiheeseen on tullut, mutta mielestäni se on ilman muuta positiivinen asia. Olemme yrittäneet ns. tyrkyttää pisteitä aina sopivissa väleissä kokeiltaviksi. Esimerkiksi hisseissä tunnustellaan nappulat, että löytyykö numeroiden vierestä pisteet jne.

Askartelin tässä yhtenä iltana Leolle päiväkodin eskari hetkiä varten aakkoslaput. Leikkasin sinisestä pahvista neliöitä joiden toiselle puolelle kirjoitin aina tussilla yhden aakkosen. Tämän jälkeen laminoin neliöt(laminointikoneen olen hankkinut Lukan kuvia varten) ja lopuksi kirjoitin Braillerilla kontaktimuoville aakkoset. Leikkasin ja liimasin pisteaakkoset lappujen toisille puolille. Toisella puolella on siis käsin kirjoitettu aakkonen ja toisella puolella pisteaakkonen. :) Niitä voi opiskella vaikka muistipelin omaisesti.

-Tiia <3

Omenan kuorintaa...

Pojat olivat päiväkodissa leiponeet omenapiirakkaa. Siellä ne sitten istuivat päiväkodin pihalla lämpimänä syyspäivänä herkuttelemassa tekelettään, kun tulin heitä töitten jälkeen noutamaan. Parasta koko jutussa oli tietenkin se, että jokainen siinä ryhmässä oleva oli päässyt itse osallistumaan herkun valmistukseen. Heillä oli käytössään nimittäin omenan kuorinta/pilkkomiskone. Kone ei vaadi käyttäjältä voimaa, joten Lukakin pystyi pilkkomaan omenat itse. Omena kiinnitetään koneeseen, minkä jälkeen pyöritetään veiviä, ja kone kuorii ja viipaloi omenan valmiiksi. No, meidänhän oli tietenkin pakko saada samanlainen kone kotiin. =) Nyt voi kumpainenkin poitsu kuoria itse omenansa. Pääsee siis tekemään itse ja saa siitä vielä onnistumisen tunteita kaupan päälle. <3

Leo näyttää miten kone toimii...

Kävimme keräämässä omenoita Mummin luota, ja valmistimme yhdessä omenahyvettä...

                                             5-6 omenaa

1 dl sokeria

2 dl pikakaurahiutaleita

100g margariinia/voita

3/4 dl vettä

mantelirouhetta

kanelia omppujen päälle

                                           200 c 30 min

-Tiia 

Kuntoutussuunnitelma

Kaveriperheemme lapselle tehdään piakkoin ensimmäinen kuntoussuunnitelma, ja he kysyivät olisiko minulla antaa jotain vinkkejä siihen liittyen... Kuntotussuunnitelmahan on suomessa lääkärin laatima lausunto lapsen avun/terapian tarpeista. Löysin googlettamalla asiasta linkin 

http://www.ms-liitto.fi/kysymyksia/kuntoutussuunnitelma

Ensimmäiseksi mieleeni tuli vain, että kuntoutussuunnitelmaan pitäisi muistaa mainita kaikki mitä lapsesta mieleen juolahtaa :) eli kuntoutustarpeet, avun tarpeet, apuvälineet, mahdolliset suositukset Kelan hakemuksia varten ja/tai sopeutumisvalmennuskursseja varten, haitta-asteet jos se on määriteltävissä. Tämän jälkeen aloin miettiä omien poikien kohdalla tehtyjä kuntoussuunnitelmia. Molemmille pojille onviimeksi ne laadittu alkukesästä. Päälimmäiseksi iteselleni on jäänyt mieleen, että siihen paperille täytyy kirjoittaa juurikin ne negatiiviset asiat lapsestasi. Positiiviset lausahdukset kannattaa siis säästää arkeen! Itselläni ainakin on aika tyhjä olo, kun on ruotinut lapsensa läpikotaisin. Tulee helposti sellainen olo kuin puhuisi aivan jonkun toisen lapsesta. Omasta mielestäni asiat näyttävät paperille kirjoitettuna paljon pahemmilta. Olen myöskin sitä mieltä, että oli diagnoosi mikä vain se ei onneksi lasta muuta. <3

Olen törmännyt Leon kanssa myös siihen, että jos pärjäät "liian hyvin" vammasta huolimatta, voi se olla este esim. avuntarvetta määriteltäessä. Hullua, kuin mikä, mutta erityislapsi ei saa ilmeisesti olla liian etevä. Nämä on niitä pakollisia pahoja juttuja joita erityislasten vanhempien eteen tulee halusit tai et. Ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen! Kyllä se aurinko alkaa taas paistamaan hyvin pian.  Mekin jatkamme Leon kanssa "harjoituksia". Tavoitteena on kuitenkin, että poikani saisi elää tulevaisuudessa itsenäistä elämää ja juuri sellaista kuin haluaa - soveltaen jos ei muuten ;)

-Tiia