Leo sai lukutelkkarin...

Leo sai uuden näkökorvaavan apuvälineen - lukutelkkarin. Lukutelkkari on suurennuslaita, minkä avulla voi tutkia asioita, mitkä muuten olisivat liian pieniä nähtäväksi tai halutaan korostaa esim. värien kontrasteja luettaessa. Tutkittava juttu laitetaan tasolle, mitä pystyy liikuttamaan kaikkiin suuntiin. Lukemiseen tämä laite ei tullut vaan lähinnä kuvien katseluun. Leo saa leikkiä etsivää tutkiessaan tuttujen hahmojen ja satukirjojen kuvia, ja voi sitä ilon määrää kun yhtä äkkiä ennastaan tuttu hahmo saa "kasvot".

Muistan, kun Leon ollessa ihan vauva meille kerrottiin, että näköaisti on niin vallitseva, että jos ihmisellä on sitä edes hitusenkaan jäljellä, niin hän turvautuu siihen hyvin helposti. Tämä voi olla joillekkin heikkonäköisille myös haastavaa esim. apuvälineiden käyttöönoton kannalta. Näin ollen, kun vauva ei näe mitään voi se keskittyä täysillä muihin aisteihin ja tätä kautta ne voivat vahvistua korvaamaan puuttuvaa aistia. Vaakakuppia on tässä asiassa mahdoton laittaa kallelleen mihinkään suuntaan - meillä on annettu nämä kortit. Meillä ollaan hyvin onnekkaassa asemassa, sillä se, että Leo ei syntyessään nähnyt edes valoa on on harjoittanut hänen sokean taitojaan niin perusteellisesti, ettei tämän päivän pieni näkeminen enää horjuta muita taitoja.

Tänään tultiin työpäivän jälkeen kotiin, ja Leo kiiruhtaa kiireen vilkkaa lukutelkkarin ääreen ja huikkaa mennessään: "Äiti, kauanko kestää, että ruoka on valmista? Voinko tehdä sillä aikaa hieman lukutelkkari hommia!"

-Tiia <3