http://www.ms-liitto.fi/kysymyksia/kuntoutussuunnitelma
Ensimmäiseksi mieleeni tuli vain, että kuntoutussuunnitelmaan pitäisi muistaa mainita kaikki mitä lapsesta mieleen juolahtaa :) eli kuntoutustarpeet, avun tarpeet, apuvälineet, mahdolliset suositukset Kelan hakemuksia varten ja/tai sopeutumisvalmennuskursseja varten, haitta-asteet jos se on määriteltävissä. Tämän jälkeen aloin miettiä omien poikien kohdalla tehtyjä kuntoussuunnitelmia. Molemmille pojille onviimeksi ne laadittu alkukesästä. Päälimmäiseksi iteselleni on jäänyt mieleen, että siihen paperille täytyy kirjoittaa juurikin ne negatiiviset asiat lapsestasi. Positiiviset lausahdukset kannattaa siis säästää arkeen! Itselläni ainakin on aika tyhjä olo, kun on ruotinut lapsensa läpikotaisin. Tulee helposti sellainen olo kuin puhuisi aivan jonkun toisen lapsesta. Omasta mielestäni asiat näyttävät paperille kirjoitettuna paljon pahemmilta. Olen myöskin sitä mieltä, että oli diagnoosi mikä vain se ei onneksi lasta muuta. <3
Olen törmännyt Leon kanssa myös siihen, että jos pärjäät "liian hyvin" vammasta huolimatta, voi se olla este esim. avuntarvetta määriteltäessä. Hullua, kuin mikä, mutta erityislapsi ei saa ilmeisesti olla liian etevä. Nämä on niitä pakollisia pahoja juttuja joita erityislasten vanhempien eteen tulee halusit tai et. Ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen! Kyllä se aurinko alkaa taas paistamaan hyvin pian. Mekin jatkamme Leon kanssa "harjoituksia". Tavoitteena on kuitenkin, että poikani saisi elää tulevaisuudessa itsenäistä elämää ja juuri sellaista kuin haluaa - soveltaen jos ei muuten ;)
.JPG)
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti