http://www.minimarathon.fi/etusivu
Leo sai vähän aikaa sitten apuvälineeksi sanelimen. Sen ansiosta poika on kovasti innostunut sepustamaan tapahtumia ja tehnyt omia näytelmien käsikirjoituksi. Kysäisin Leolta, että mitä hän haluaisi kertoa juoksu kokemuksestaan...
Leon kertomana:
Aamulla menimme Iskän kanssa Olympia stadionille. Aluksi tutustuimme ambulanssiin ja paloautoon. Sitten sain Paula vanukkaan Paula lehmältä. Testasin palkintokoroketta. Sitten koitti meidän vuoromme. Seisoin ryhmän keskellä ja iskä piti kädestä kiinni. Sitten sanottiin: "Paikoillanne valmiinanne ja juoksuun!". Juoksimme eläintarha kentältä pois. Juoksimme mutkasta ja mäkeä ylös. Sitten juoksimme autotien viertä. Sitten menimme katsomojen alta niiden sisäänkäynti tunneliin. Tulimme ulos stadionille ja kiisin vauhtiin. Kuulin, kun joku sanoi, että maalitolpat näkyy jo - kiihdytin vauhtia entisestään. Irrotin vain iskän kädestä ja ylitin maaliviivan ilman apua. Menin palkintojonoon, mistä sai mitallin. Mitallin antaja otti minusta vielä kuvan. Lopuksi haimme vielä juotavat ja otin juotavan myös Lukalle.
Minulle jäi juoksemisesta hyvä mieli ja kaikista parasta oli, kun sain kiitää yksin maalisuoralla, taakseni jäi aika monta. =)
Hikinen ja mitallistaan kovin ylpeä nuorimies saapui tapahtumasta luokseni <3
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti